Single, Fabulous and Happy - Are we?

Vietin rauhallista sinkkunaisen koti-iltaa, syöden hyvin ja katsellen sinkkuelämiä. Samaan aikaan paras ystäväni, Kaisa, oli kaitsemassa 15-vuotiaita murkkuja rippileirillä. Viestittelimme koko illan samasta aiheesta, mistä olimme puhuneet koko viimeisen viikon, kuukauden, koko elämämme. Miehet.

Olemme molemmat sinkkuja. Kaisa erosi vajaan vuoden kestävästä parisuhteesta reilu puoli vuotta sitten. Itse erosin 2 kuukautta sitten ex-avomiehestäni, Kallesta, jonka kanssa seurustelin 1,5 vuotta. Täydelliseltä romahdukselta minut pelasti kahden viikon all inclusive –matka Turkkiin (mikä todellakin osottautui ALL-inclusiveksi). Siellä tajusin ettei elämä tähän päättynyt, se vasta alkoi.

Olen 18-vuotias, kovia kokenut, mutta viimein onnellinen nuoren naisen alku. Nautin täysin rinnoin siitä, ettei tarvitse koko aikaa raportoida muille omia menojaan. Baarista saa lähteä kenen mukaan vaan ja tehdä mitä vaan. Mutta toisaalta, näinä yksinäisinä koti-iltoina olisi mukava käpertyä oman ihanan nallekarhun kainaloon, katsoa yli-imelää hömppäelokuvaa, ja nukahtaa siihen.

Viimeiset kaksi viikkoa olen pohtinut omaa parisuhdetilannettani. Baareissa kierreltyäni olen huomannut, että en olekaan ihan toivoton tapaus. Saan miehiä, jos vaan kelpuutan heidät. Kortin kääntöpuolena on, etten usko löytäväni elämäni miestä baarista. Yhden illan jutut ovat ok silloin tällöin, mutta kahden kuukauden riehumisen jälkeen tekisi mieli jo vähän rauhoittua, kuten muutama ystävistäni tekikin jo, mielestäni vähän liikaakin..

Näihin muutamiin rauhallista elämää viettäviin ystäviini kuuluu myös parhaat ystäväni, Paula ja Annika. He molemmat seurustelevat. Paula omistaa täydellisen miehen, 22-vuotias työssä käyvä herrasmies, hyvällä huumorintajulla höystettynä. Olemme varmoja, että Kari, tämä kyseinen unelmien ex-poikamies, aikoo kosia Paulaa lähiaikoina. He ovat seurustelleet vasta 4 kuukautta, mutta saimme vahvistusta jopa ylemmältä taholta, että tämä kestää. Annika taas on seurustellut noin puoli vuotta 16-vuotiaan pojan kanssa (painottaen sanaa poika). Jonne on luusta ja nahasta koostunut ilmestys, jonka kasvot saattavat hyvällä tuurilla vilahtaa hetkeksi näkyviin hänen hiustensa alta. Minä ja muut Annikan vanhat ystävät ei ymmärretä Annikan miesvalintaa, mutta jos hän on onnellinen, niin sitten se on meillekin ok.

Näiden parisuhteiden myötä tytöt ovat muuttuneet, varsinkin Paula. Hän oli ennen menevä rääväsuu, joka ei ollut hetkeäkään paikallaan. Sanavarasto on karttunut uuden miehen myötä, mutta juhliminen ja ystävien kanssa hengailu on vähentynyt huomattavasti. Niin kai siinä käy, kun alkaa seurustelemaan. Myös Annika, joka ennen noudatti hyvin tarkkaan omaa rock-henkistä tyyliään ja oli aina käytettävissä kun tarvitsi seuraa, on buukannut kalenterinsa täyteen menoja Jonnen ystävien kanssa. Olemme keskustelleet tästä, mutta tuskimpa tämä tulee muuttumaan ennen kuin Jonne saa lähtöpassit.

Itse olen herättänyt taas 1,5 vuotta piilossa olleen menevän sinkku-persoonani. Turkissa tajusin olevani haluttua seuraa, ja kun palasin Suomeen silmät avattuina, en voinut olla huomaamatta keräämiäni katseita kadulla. Tämän jälkeen elämässäni on ollutkin vipinää, tosin vain baari-iltoina. Se onkin herättänyt kysymyksen mielessäni – mistä kunnon miehet löytyvät?

Olen pohtinut tätä kysymystä kaikkien ystävieni kanssa, emmekä keksi vastausta. Baarista kyllä saa seuraa – sänkyyn, mutta olen jo hieman kyllästynyt siihen. Haluaisin pitkästä aikaa kokea ihastumisen, kaikki ne perhoset mahassa ja hymyn, jota ei saa pyyhittyä pois kasvoilta. Kamalan ihanat yksinäiset koti-illat viestitellen limaisen söpöjä rakkausviestejä. Kokea itsensä tärkeäksi.

Viihdyn sinkkuna, mutta nyt olisi jo aika löytää joku erityisempi. Joku, kenelle minä olisin erityinen. Ei vain yhden illan pano, ketä ei edes lisätä facebook-kaveriksi. Luotan kuitenkin siihen, että se Joku kävelee pian vastaan. Jos ei, sillä on jokin tarkoitus. Everything is meant to be.